Loading...
2208, 2017

Minibootcampista hyvä startti loppukiriin

Discendumin eli osaamismerkkiyrityksen neukkari oli erittäin hyvä paikka tehdä töitä. Läppärit ja kesän aikana kypsyneet ajatukset mahtuivat sen ääreen mainiosti.

Tiimin oman minibootcampin agendalla oli kilpailun loppusuora. Esityslistan virkaa hoiti kilpailutyön runko. Ehkä keltaiset tuolit innostivat entisestään tai ehkä käytössä olleet keppijumppakepit vetreyttivät vireystiloja? Tai välillä lempeän vaakatason sallineet sohvat? Tekeminen oli intensiivistä ja luovaa koko kaksi päivää.

Syvän ja vakavan taustan työlle jokaisen nuoren osaamisen löytymiseksi antoi edellisenä iltana tapahtunut Turun joukkopuukotus. Katsoimme yhdessä lauantain tiedotustilaisuuden, ja sitten keskityimme siihen, mitä me saatoimme tehdä juuri nyt.

Itsensä haastamisen ilmiö

Sunnuntaina olimme syömässä nepalilaista ruokaa (siksi että se ravintola oli lähimpänä), kun jotakin tärkeää alkoi tiivistyä. Hei, Teemu Arina puhui Porissa näistä yrityksistä: AirBnb on maailman suurin hotelli – ja sillä ei ole yhtään hotellihuonetta! Uber on maailman suurin henkilökuljetusyritys. Sillä ei ole yhtään autoa. Facebook on maailman suosituimpia sivustoja, eikä se tee itse sisältöjään.

Haaste.io:sta tulee viiden vuoden kuluessa maailman suurin koulu, jossa ei ole yhtään opettajaa.

Itsensä haastamisesta tulee ilmiö, joka nostaa pyörremyrskyn lailla nuoret omaan lahjakkuuteensa ja sen tuolle puolen.

Kuva: Nasa/ Unsplash

Opettajille ja Opetushallitukselle ja muille vastaaville virallisille ihmisille ilmiöstä puhutaan haastepedagogiikkana. Tussista oli loppua vauhti, kun käsite alkoi jäsentyä fläppitaululle. Siitä kuullaan vielä lisää.

Itsekin opitaan

Mikä tässä kilpailussa on parasta? Ihan se sama, mitä Haaste.io haluaa tarjota jokaikiselle nuorelle: ilo oppimisesta, omien vahvuuksien tunnistamisesta ja vahvistamisesta sekä yhdessä tekemisen draivi.

Keltaiset tuolitkin hörähtivät, kun pöydän ympärillä naurettiin vedet silmissä työuran noloimmalle mokalle. Tapauksesta on jo vuosia aikaa, ja vieläkin juttu levittää hyvää mieltä. Lisää voi kysyä Mikolta.

Ville oppi viikonloppuna syömään nepalilaista ruokaa. Vilja käsittää pikkuhiljaa omallekin kohdalleen, että itseensä kannattaa luottaa. Heli sai bootcampista uutta näkökulmaa osaamismerkkityölle samoissa toimistotiloissa. Vielä maanantai-iltanakin tiimin keskustelut tuntuivat käytävillä.

Viikonlopun aikana toimintasuunnitelman askelet konkretisoituivat tästä hetkestä lokakuun yhdeksänteen päivään saakka. Silloin jätämme kilpailutyön arvioitavaksi.

Haaste.io paiskii töitä, jotta jokainen nuori maailmassa löytää lahjakkuutensa – uskaltaa yrittää, erehtyä ja kehittyä.

Yhteisistä päätöksistä tärkeimmäksi nousi ehkä se, ettei Haaste.io:n virkistymiseen tulla koskaan käyttämään naurujoogaa. Koska siitä ei tykätä, mutta ei sille kyllä ole tarvettakaan.

Vilja Paavola

vilja@osaajia.fi

807, 2017

Syrjään jäänyttä ei ehkä kukaan ole koskaan kannustanut

Tilastotieteilijä Pekka Myrskylä oli töissä Tilastokeskuksessa. Siellä esitettiin erilaisia lukuja syrjäytyneiden nuorten määrästä. Luvut vaihtelivat muutamasta kymmenestä tuhannesta sataan tuhanteen. – Ehdotin, että kannattaa laskea kunnolla ne luvut, Myrskylä kertoo. Hän sai sen tehtäväkseen ja taakseen arvovaltaisen työryhmän, jossa muun muassa Työministeriö ja Opetusministeriö olivat mukana.

Syrjään jäänyt vai NEET-nuori

Syrjään jääneiden nuorten määräksi laskettiin noin 50 000. Luku kattoi miljoonasta 15–29-vuotiaasta nuoresta ne, jotka eivät opiskelleet tai joilla ei jo ollut tutkintoa. Siitä vähennettiin myös työlliset, vammaiset nuoret ja asevelvolliset. – Se ajattelutapa hyväksyttiin hyvin laajasti.

OECD-maissa käytetään myös NEET-nuorten käsitettä, johon lasketaan mukaan tutkinnon suorittaneet työttömät nuoret. – Erilainen käsittely johtuu siitä, että esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Espanjassa ei ole käytettävissä niin isoja rekisteritietoja. Niissä maissa syrjäytymistä koskevat tutkimukset perustuvat haastatteluihin. Se on iso haaste.

Pohjoismaissa tiedetään, ketkä nuorista ovat töissä, opiskelevat tai ovat suorittaneet tutkinnon. Myrskylän mukaan hänen käyttämäänsä määritelmää vaikeuttaa kuitenkin se, että aikaisemmin muualla suoritetuista tutkinnoista ei Suomessakaan ole tietoa. Se vääristää lukua syrjään jääneistä nuorista. – Se on häpeä Suomen systeemille. Aiemmin suoritettu tutkinto pitäisi kartoittaa maahanmuuttoilmoituksessa.

Syrjään jäämisen syitä

– Syrjään jäämisen syitä en pysty tiedolla todistamaan. On joitakin ihan varmoja syitä, Myrskylä pohtii. Moni syrjään jäänyt nuori on joutunut aiemmin huostaanotetuksi ja kasvanut sijaisperheessä. Huostaanotetuista nuorista alle puolet opiskelee peruskoulun jälkeen. Heistä 5 000 on asunnottomia. – Vaikea silloin on hakea opiskelupaikkaa, jos ei ole paikkaa, minne posti tulisi.

Myös yksinäisyys on iso tekijä. Syrjään jääneistä huomattava osa, 36 prosenttia on yksin eläviä. Lähes puolella heistä ei ole minkäänlaista lähitukea. – Miehillä riski jäädä syrjään alenee alle puoleen, jos hän löytää kumppanin. Naisilla samaa vaikutusta ei ole.

Kuva: David Marcu/ Unsplash

Jos nuori saa lapsen, syrjään jäämisen riski putoaa edelleen. – Ehkä siinä tulee jokin vastuun ottamisen herääminen. Että on vastuussa muustakin kuin itsestään ja tietokonepelaamisestaan, Myrskylä pohtii.

Nuorisotakuuta Myrskylä ei varsinaisesti kiittele. Se on hänestä hyvä yritys, mutta jää puolitiehen, sillä aloitteenteko sen toteutumisesta jää nuorelle itselleen. – Jos on koko peruskoulun alistettu, kolhittu ja lytätty, ei nuoren ole helppo mennä työkkärin ovelle pyytämään apua.

Myrskylä ehdotti opintovelvollisuuden pidentämistä 16-vuotiaaksi, mutta ehdotus ei mennyt läpi, ainakaan vielä. Ehdotus pohjautui siihen tosiasiaan, että noin 10 000 nuorta ei jatka peruskoulua seuraavana lukuvuotena mihinkään oppilaitokseen. 60 prosenttia heistä ei mene opiskelemaan enää koskaan.

Keskustelemme köyhyydestä, huonoista oloista, hajonneista perheistä ja kiusaamisesta. Myrskylän mukaan oppivelvollisuuden jatkamista vastustettiin ennen kaikkea valinnanvapauden säilyttämisen perusteella. – Osa ei osaa valita. Monista syrjään jääneistä ei kukaan ole ollut koskaan kiinnostunut.

Kuva: Tim Marshall/ Unsplash

– Jokainen kuvittelee, että toiset on samanlaisia kuin minä itse. Todellinen hätä on aikamoinen. Jos äiti on koko viikonlopun ollut humalassa, se on semmosta, mitä kukaan ei kerro eikä näe. Lapsi ponnistelee yksikseen. Se on hirveetä.

Ihmiselle ei lasketa hintaa

Suomella ei ole varaa syrjään jääneiden menettämiseen. Se on kallista. – En mielelläni laske sellaista summaa. Joku hoopo on laskenut niitä lukuja. Joku summa on 1,8 miljoonaa.

– Jos poika jää peruskoulun varaan, hän tekee keskimäärin 23–24 vuotta työtä. Loppuaika on tukien varassa. Se voi olla 20 vuotta tuilla.

Työkyvyttömyyseläkeläisiä on Suomessa 250 000. Se on viisinkertainen määrä syrjään jääneisiin verrattua. Eihän heidänkään hintaansa lasketa.

Kohti omaa juttua

Myrskylä pitää kaikkein tärkeimpänä syrjään jäämisen ennaltaehkäisijänä peruskoulun ja jatko-opintojen välisen sillan vahvistamista. Viranomaisella pitäisi olla tulokseen asti vastuu siitä, ettei kukaan putoa koulujen väliin.

Toinen keskeinen tekijä ovat poikien keskeytykset ammattikouluista. Ne pitää saada vähenemään. Tällä hetkellä joka viides ammattikoulun aloittanut poika keskeyttää sen. – Kouluun pitäisi saada enemmän viihtyvyyttä ja kiinnostavuutta, jopa rahaa opiskelijoille, että opiskelu tulisi tärkeämmäksi.

Kolmantena tekijänä Myrskylä nostaa esiin maahanmuuttajataustaisten nuorten sisäänpääsyn suomalaiseen koulujärjestelmään. – Nykyinen kielikoe tuntuu aika rajulta. Siltaa yhteiskuntaan pitää keventää ja parantaa. Tässäkin pitää ottaa vastuu positiivisessa mielessä. Että täällä on tosi hyvä kokki, mihin hänet saatais töihin!

Kuva: Jason Thomas/ Unsplash

– Syrjään jääneitä on tarpeeksi latistettu. Jos joku auttaa löytämään oman jutun, niin se on ensiarvoisen tärkeää. Hyvien perheiden lapsia koulu tukee. Ehkä jonkun lapsen piirustus- tai käsityötaitoa ei ole kukaan koskaan kehunut.

Kysyn, voisiko haaste.io:n kaltaisesta ratkaisusta olla apua. – Uskon tohon, Myrskylä vastaa.

Vilja Paavola

vilja.paavola@gmail.com

1906, 2017

Ekskursio Amsterdamiin avasi silmiä sosiaalisille innovaatioille

Tiistaina 3. toukokuuta

Kohti pientä suurta Alankomaata. Pasi Saukkonen evästi meitä hienosti Seutulan Pohjanmaa-salissa ennen Sitran Ratkaisu100 -kilpailun ulkomaan ekskursiota. Hollanti on Euroopan unionin perustajajäsen, kokoaan suurempi vaikuttaja keskellä läntistä Eurooppaa. Maa on ollut usein suunnannäyttäjä. Uusien tuulien idut ovat versoneet kuin tulppaanit Hollannissa.

1800-luvun konservatiivinen takapajula on kehittynyt sosiaalisten innovaatioiden kärkimaaksi, joka ei käperry sisäänpäin vaan seuraa tiukasti aikaansa, naapureitaan, ympäristöään, yhdistelee asioita ja panee tarpeen mukaan nopeasti toimeksi. Se on käytännöllinen maa, jossa ei jäädä jahkaamaan vaan pannaan toimeksi. Maassa on vahva tiedolla johtamisen ja arvioinnin perinne. Tietoa tuotetaan päätöksentekijöiden tarpeisiin, jotta voidaan tehdä oikeita päätöksiä.

Hollanti on säilyttänyt yhteiskunnallisen vakautensa ja toimintakykynsä poliittisista ja kulttuurisista eroista ja ristiriidoista huolimatta. Se on luonut kolme kovaa koota: konfliktit myönnetään, kompromisseilla ratkotaan ja konsensus rakennetaan. Poliittinen keskustelu on suoraa ja kärkevää, mutta hyvin perusteltua. Tieteen ja päättäjien suhde on hyvin tiivis. Hallituksella on tietoa antava tieteellinen neuvosto. Tilastokeskus laskee koko ajan poliittisten ehdotusten kustannusvaikutuksia. Tiedeyhteisö, tiedon tuottaminen ja hallinto elävät tiiviisti yhdessä.

Hollanti on moniarvoinen ja monikulttuurinen yhteiskunta. Toinen todellisuus voi yllättää. Periaatteet ja laillisuus voivat olla eteläeurooppalaisittain muuta kuin käytännön toteutus. Eletään joustavasti selviämiskulttuurissa. Yhteiskunta on kilpailuhenkinen ja kova: jos et pärjää, tipahdat nopeasti. Painopiste on tuloksissa, ei niinkään prosessissa. Ei takerruta lillukanvarsiin. Ei etsitä virheitä vaan tsekataan tuloksia. Kuulimme illalla Suomen suurlähettilästä. Suomi voi oppia Hollannilta ainakin ratkaisukeskeisyyttä, jahkaamisen lopettamista, toimeen tarttumista ja järkevää tiedon tuottamista päätöksenteon tarpeisiin. Ja kyllä kolmelle koollekin olisi käyttöä.

Keskiviikkona 4. toukokuuta

Amsterdam valittiin viime vuonna Euroopan innovaatiopääkaupungiksi. Ehdotuksen teki Kennisland, jonka Kevättaloon kokoonnuimme heti aamusta työskentelemään innovatiivisten kouluttajien ohjaamana. Katsoimme eteenpäin. Kirkastimme suunnitelmaa. Selvitimme prioriteetteja. Kokosimme tietoa ja kokemusta toisilta. Opimme tuntemaan ihmiset, joiden kanssa työskentelemme. Loimme uusia ideoita. Testasimme ja paransimme. Toteutimme. Kävimme läpi projektia, jossa ratkottiin kaupungin pyöräongelmaa. Amsterdamissa on enemmän pyöriä kuin ihmisiä.

Lounaalla Amsterdamin tekninen ja taloudellinen johtaja esittelivät kaupungin innovaatiostrategiaa. He kannustivat meitä eteenpäin: Menkää flow:ssa. Lähestykää asioita kokonaisvaltaisesti. Olkaa avoimia erilaisille kokemuksille ja vaikuttaville tarinoille. Ratkaisemme haasteet eri tahojen yhteistyöllä. Kaupungissa on juuri päättynyt Make your city! Maak je stad! Tee kaupunkisi! -kilpailu, johon tuli 450 ehdotusta. Paras ehdotus palkitaan kesällä.

Tiimimme hajaantui iltapäivällä tutustumaan kolmeen sosiaalisen innovaatioon. Ville vieraili Refugee Companyssa, joka tarjoaa yrittäjyyden työkaluja, mahdollisuuksia ja verkostoja maahanmuuttajille. Heli tutustui Konnektid-verkkoalustaan, joka jakaa osaamista ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Itse kävin TakeCarebnb:ssä, joka järjestää perheissä koteja pakolaisille, jotka ovat saaneet oleskeluluvan, mutta vasta etsivät kotia. Rinnalla toimii maahanmuuttajien pyörittämä Makers, joka tekee mm. läppärinsuojia Välimeren yli tulleiden pakolaisten oransseista pelastusliiveistä teemalla Uusi elämä.

Illan koonnissa kiteytimme ajatuksemme. Tunne tarinasi. Tarina voittaa tilastot. Muutos vaatii aikaa. Opi tuntemaan henkilökohtaisesti. Uskalla tehdä omalla vastuulla. Osallista. Pidä fokus selkeänä. Illallisen söimme Instock-ravintolassa, joka kerää raaka-aineet kauppaketjun ylijäämäruuasta. Hyvää oli, eikä tarvinnut mennä nakkikioskille.

Torstaina 5. toukokuuta

Amsterdamin aamu käynnistyi reippaalla juoksulenkillä kanaaleiden rannoilla Villen kanssa. Linnut lauloivat, keväänvihreät lehdet toivoa täynnä. Kokoonnuimme aamusella pohtimaan tiimimme ratkaisua edellispäivän tiivistysten pohjalta.

Ensimmäinen tutustumiskohteeni oli De Correspondent -verkkomedia, joka toteuttaa valtamediasta poikkeavaa itsenäistä journalismia. Toimittajat kirjoittavat maailmasta, jossa elämme. He eivät kirjoita jokapäiväisestä säästä vaan ilmastosta ja sen muuttumisesta. He lähtevät siitä, että objektiivisuutta ei ole, ja että jokaisella on oma totuutensa. Toimittajat kirjoittavat avoimesti ja perustellusti omista lähtökohdistaan. Kirjoittamisessa vältetään kaikenlaista mustavalkoisuutta. Kuunnellaan tarkasti ihmisiä, joiden elämästä kirjoitetaan. Lähteet merkitään tarkasti. Artikkelit linkitetään toisiin artikkeleihin. Ollaan luottamuksen arvoisia. Päätoimittajana toimii filosofi. Ihmiset liittyvät verkkopalvelun jäseniksi ja haluavat maksaa laadukkaasti journalismista.

Ville kävi tutustumassa monikulttuurisen kaupunginosan asukastupaan, jonka monikäyttöisissä tiloissa toteutetaan yhteisöllisyyttä ja osallisuutta lisääviä tapahtumia ja toimintaa. Hän sai monta ideaa Reisjärven olohuoneen kehittämiseen. Heli tutustui yhteen kaupungin vanhimmista rakennuksista, jossa muun muassa lääkärien kilta kokoontuu. Keskus toteuttaa kaikille avoimia tapahtumia ja tekee kehittämistyötä, jossa tekijät ja käyttäjät kohtaavat toisensa. Käyttäjien kokemus otetaan mukaan. Paikassa kehitetään muun muassa tulevaisuuden ruuan, spiruliinan, tuottamista kotioloissa. Spiruliina muodostuu levistä ja hyönteisistä. Sitä ei päässyt kuitenkaan maistamaan.

Iltapäiväksi matkustimme Rotterdamiin, jossa söimme lounaan 1894 rakennetussa Belvedere-ravintolassa, jossa eri maista tulleet ihmiset valmistavat ruokaa ja kertovat tarinansa. Söimme tällä kertaa turkkilaista ruokaa. Vierailin DakAkkerissa, Euroopan ensimmäisessä kattopuutarhassa, joka sijaitsee kuusikerroksisen kerrostalon katolla. Tuhannen neliömetrin puutarhassa kasvatetaan hedelmiä, vihanneksia, juureksia, kukkia, mehiläisiä ja kastematoja. Puutarha varastoi vettä rankkasateiden aikana. Kuusi vuotta sitten rakennetussa luomupuutarhassa toimii myös kahvila. Olin lievästi sanottuna innoissani. Puutarha oli tullut suurkaupunkiin.

Ville ja Heli tutustuivat NPRZ:n 20 vuotta kestävään hankkeeseen, jossa huonomaineisen kaupunginosan eri tahot ovat sitoutuneet kehittämään aluetta kokonaisvaltaisesti kohti kaikkien kaupunkien keskiarvoja. Illallista nautimme Hotspot Hutspotissa. Siellä vietimme kahden minuutin hiljaisen hetken sodassa kuolleiden muistolle. Ravintolassa, puutarhassa ja hotellissa työskentelee ja kehittää itseään suuri joukko vapaaehtoisia, myös lapsia. Lapset tekevät työtä koulun jälkeen. Kaikenikäiset voivat liittyä joukkoon, tehdä terveellistä ruokaa yhdessä. Kun yksi tytöistä varasti ruokaa äidilleen, hänen kanssaan käytiin keskustelu, ettei tilanne toistuisi. Tyttö sai kuitenkin mukaansa boxin ruokaa. Oli ilo seurata reipasta poikaa, joka teki miesten kanssa ahkerasti työtä sen sijaan että olisi kadulla.

Niin jäi taakse Erasmus Rotterdamilaisen kaupunki, jonka periaatteena on tehdä ensin ja ajatella sitten. Erasmus otteli aktiivisesti uskonpuhdistaja Martti Lutherin kanssa 1500-luvulla. Rotterdamin oma poika on antanut nimensä EU:n Erasmus-hankkeille.

Mikko Kinnunen

mikko.kinnunen@rkropisto.fi

2604, 2017

Tule mukaan kehittämään haaste.io:ta

Haaste.io uskoo, että jokaisella on lahjakkuutta. Lahjakkuus kannattaa löytää nuorena, eikö!

Millaista osaamista nuoret tarvitsevat tulevaan? Millaisilla taidoilla pärjätään tulevaisuuden työelämässä – ja elämässä? Millaisia vahvuuksia kannattaa entisestään vahvistaa?

Tarvitseeko yrityksesi tai yhdistyksesi uuden mainosvideon tai näppärän kesätyöläisen? Entä jos hankkisit sen haasteen muodossa? Tai haluatko tulla kehittämään tulevaisuustaitojen osaamismerkkejä?

Mitä jos tulisit verkostokumppaniksi tämän ratkaisun kehittämiseen? Ilmianna itsesi tai yhteisösi!

Tule seuraamaan nuorten osaamisen kehittämisen vallankumousta!

(Kuva: Rob Orthen)

1204, 2017

Kuinka Haaste.fi sai alkunsa?

Viime jouluna Reisjärvellä hyvä ystäväni Mikko kutsui minut kotiinsa syömään vaimonsa Irman leipomaa herkullista, tuoretta pullaa.

Kannoimme yhdessä huolta syrjäytymisvaarassa olevista nuorista, joita Suomessa on todella paljon. Erityisesti meitä puhututti ne nuoret, yleensä pojat, jotka eivät pärjää koulussa ja joista tuntuu, että eivät ole missään hyviä.

Aloimme ideoida ratkaisua, jolla voisimme auttaa nuoria löytämään omat vahvuutensa ja lahjakkuutensa, oman juttunsa. Keksimme muutaman mukiinmenevän idean, mutta siinä kaikki. Asia jäi pöydälle.

Ajelimme sitten vuoden alkupäivinä Ouluun palaveriin. Palasimme puhumaan aiheesta. Miten vapauttaa nuorten valtava osaamispotentiaali? Reisjärven rajalla rengas osui routavaurioon. Auto hytkähti ja mukitelineessä hölskynyt vesipullo tipahti jalkatilaan jääden luonnonvoimia uhmaten pystyasentoon. Samassa aivoissa alkoi myrskytä.

Päähän tulvi muistikuvia siitä, miten omat poikani jaksoivat tuntikausia heitellä vesipulloa yrittäen saada sen jäämään pystyyn. Muistin myös YouTube-videon pojan riemun, kun hän sai pullon korkilleen toisen päälle. Tämän innostuksen ja ilon pohjalle tulisimme ratkaisumme rakentamaan.

Näin syntyi bottle flip -haasteen sytyttämänä idea haaste.io-palvelusta, joka koukuttaa 10-26-vuotiaat nuoret oppimaan tulevaisuustaitoja ja löytämään oman lahjakkuutensa.

Nuorten koulun ulkopuolella hankkima osaaminen ja taidot jäävät helposti piiloon, ja lahjakkuuden tunnistaminen tökkii. Haaste.io on mobiilisovellus ja palvelu, jossa nuoret ratkaisevat haasteita yksin ja yhdessä. He löytävät vahvuutensa ja oman juttunsa. Haasteiden kautta hankittu osaaminen tunnustetaan digitaalisilla osaamismerkeillä.

– Ville

TILAA UUTISKIRJE!

Hyppää mukaan seuraamaan, miten Haaste.io rakentuu Ratkaisu 100 -kilpailussa!

HAASTE.IO-TIIMI

HeliJuhaMikkoVilleVilja