Tiistaina 3. toukokuuta

Kohti pientä suurta Alankomaata. Pasi Saukkonen evästi meitä hienosti Seutulan Pohjanmaa-salissa ennen Sitran Ratkaisu100 -kilpailun ulkomaan ekskursiota. Hollanti on Euroopan unionin perustajajäsen, kokoaan suurempi vaikuttaja keskellä läntistä Eurooppaa. Maa on ollut usein suunnannäyttäjä. Uusien tuulien idut ovat versoneet kuin tulppaanit Hollannissa.

1800-luvun konservatiivinen takapajula on kehittynyt sosiaalisten innovaatioiden kärkimaaksi, joka ei käperry sisäänpäin vaan seuraa tiukasti aikaansa, naapureitaan, ympäristöään, yhdistelee asioita ja panee tarpeen mukaan nopeasti toimeksi. Se on käytännöllinen maa, jossa ei jäädä jahkaamaan vaan pannaan toimeksi. Maassa on vahva tiedolla johtamisen ja arvioinnin perinne. Tietoa tuotetaan päätöksentekijöiden tarpeisiin, jotta voidaan tehdä oikeita päätöksiä.

Hollanti on säilyttänyt yhteiskunnallisen vakautensa ja toimintakykynsä poliittisista ja kulttuurisista eroista ja ristiriidoista huolimatta. Se on luonut kolme kovaa koota: konfliktit myönnetään, kompromisseilla ratkotaan ja konsensus rakennetaan. Poliittinen keskustelu on suoraa ja kärkevää, mutta hyvin perusteltua. Tieteen ja päättäjien suhde on hyvin tiivis. Hallituksella on tietoa antava tieteellinen neuvosto. Tilastokeskus laskee koko ajan poliittisten ehdotusten kustannusvaikutuksia. Tiedeyhteisö, tiedon tuottaminen ja hallinto elävät tiiviisti yhdessä.

Hollanti on moniarvoinen ja monikulttuurinen yhteiskunta. Toinen todellisuus voi yllättää. Periaatteet ja laillisuus voivat olla eteläeurooppalaisittain muuta kuin käytännön toteutus. Eletään joustavasti selviämiskulttuurissa. Yhteiskunta on kilpailuhenkinen ja kova: jos et pärjää, tipahdat nopeasti. Painopiste on tuloksissa, ei niinkään prosessissa. Ei takerruta lillukanvarsiin. Ei etsitä virheitä vaan tsekataan tuloksia. Kuulimme illalla Suomen suurlähettilästä. Suomi voi oppia Hollannilta ainakin ratkaisukeskeisyyttä, jahkaamisen lopettamista, toimeen tarttumista ja järkevää tiedon tuottamista päätöksenteon tarpeisiin. Ja kyllä kolmelle koollekin olisi käyttöä.

Keskiviikkona 4. toukokuuta

Amsterdam valittiin viime vuonna Euroopan innovaatiopääkaupungiksi. Ehdotuksen teki Kennisland, jonka Kevättaloon kokoonnuimme heti aamusta työskentelemään innovatiivisten kouluttajien ohjaamana. Katsoimme eteenpäin. Kirkastimme suunnitelmaa. Selvitimme prioriteetteja. Kokosimme tietoa ja kokemusta toisilta. Opimme tuntemaan ihmiset, joiden kanssa työskentelemme. Loimme uusia ideoita. Testasimme ja paransimme. Toteutimme. Kävimme läpi projektia, jossa ratkottiin kaupungin pyöräongelmaa. Amsterdamissa on enemmän pyöriä kuin ihmisiä.

Lounaalla Amsterdamin tekninen ja taloudellinen johtaja esittelivät kaupungin innovaatiostrategiaa. He kannustivat meitä eteenpäin: Menkää flow:ssa. Lähestykää asioita kokonaisvaltaisesti. Olkaa avoimia erilaisille kokemuksille ja vaikuttaville tarinoille. Ratkaisemme haasteet eri tahojen yhteistyöllä. Kaupungissa on juuri päättynyt Make your city! Maak je stad! Tee kaupunkisi! -kilpailu, johon tuli 450 ehdotusta. Paras ehdotus palkitaan kesällä.

Tiimimme hajaantui iltapäivällä tutustumaan kolmeen sosiaalisen innovaatioon. Ville vieraili Refugee Companyssa, joka tarjoaa yrittäjyyden työkaluja, mahdollisuuksia ja verkostoja maahanmuuttajille. Heli tutustui Konnektid-verkkoalustaan, joka jakaa osaamista ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Itse kävin TakeCarebnb:ssä, joka järjestää perheissä koteja pakolaisille, jotka ovat saaneet oleskeluluvan, mutta vasta etsivät kotia. Rinnalla toimii maahanmuuttajien pyörittämä Makers, joka tekee mm. läppärinsuojia Välimeren yli tulleiden pakolaisten oransseista pelastusliiveistä teemalla Uusi elämä.

Illan koonnissa kiteytimme ajatuksemme. Tunne tarinasi. Tarina voittaa tilastot. Muutos vaatii aikaa. Opi tuntemaan henkilökohtaisesti. Uskalla tehdä omalla vastuulla. Osallista. Pidä fokus selkeänä. Illallisen söimme Instock-ravintolassa, joka kerää raaka-aineet kauppaketjun ylijäämäruuasta. Hyvää oli, eikä tarvinnut mennä nakkikioskille.

Torstaina 5. toukokuuta

Amsterdamin aamu käynnistyi reippaalla juoksulenkillä kanaaleiden rannoilla Villen kanssa. Linnut lauloivat, keväänvihreät lehdet toivoa täynnä. Kokoonnuimme aamusella pohtimaan tiimimme ratkaisua edellispäivän tiivistysten pohjalta.

Ensimmäinen tutustumiskohteeni oli De Correspondent -verkkomedia, joka toteuttaa valtamediasta poikkeavaa itsenäistä journalismia. Toimittajat kirjoittavat maailmasta, jossa elämme. He eivät kirjoita jokapäiväisestä säästä vaan ilmastosta ja sen muuttumisesta. He lähtevät siitä, että objektiivisuutta ei ole, ja että jokaisella on oma totuutensa. Toimittajat kirjoittavat avoimesti ja perustellusti omista lähtökohdistaan. Kirjoittamisessa vältetään kaikenlaista mustavalkoisuutta. Kuunnellaan tarkasti ihmisiä, joiden elämästä kirjoitetaan. Lähteet merkitään tarkasti. Artikkelit linkitetään toisiin artikkeleihin. Ollaan luottamuksen arvoisia. Päätoimittajana toimii filosofi. Ihmiset liittyvät verkkopalvelun jäseniksi ja haluavat maksaa laadukkaasti journalismista.

Ville kävi tutustumassa monikulttuurisen kaupunginosan asukastupaan, jonka monikäyttöisissä tiloissa toteutetaan yhteisöllisyyttä ja osallisuutta lisääviä tapahtumia ja toimintaa. Hän sai monta ideaa Reisjärven olohuoneen kehittämiseen. Heli tutustui yhteen kaupungin vanhimmista rakennuksista, jossa muun muassa lääkärien kilta kokoontuu. Keskus toteuttaa kaikille avoimia tapahtumia ja tekee kehittämistyötä, jossa tekijät ja käyttäjät kohtaavat toisensa. Käyttäjien kokemus otetaan mukaan. Paikassa kehitetään muun muassa tulevaisuuden ruuan, spiruliinan, tuottamista kotioloissa. Spiruliina muodostuu levistä ja hyönteisistä. Sitä ei päässyt kuitenkaan maistamaan.

Iltapäiväksi matkustimme Rotterdamiin, jossa söimme lounaan 1894 rakennetussa Belvedere-ravintolassa, jossa eri maista tulleet ihmiset valmistavat ruokaa ja kertovat tarinansa. Söimme tällä kertaa turkkilaista ruokaa. Vierailin DakAkkerissa, Euroopan ensimmäisessä kattopuutarhassa, joka sijaitsee kuusikerroksisen kerrostalon katolla. Tuhannen neliömetrin puutarhassa kasvatetaan hedelmiä, vihanneksia, juureksia, kukkia, mehiläisiä ja kastematoja. Puutarha varastoi vettä rankkasateiden aikana. Kuusi vuotta sitten rakennetussa luomupuutarhassa toimii myös kahvila. Olin lievästi sanottuna innoissani. Puutarha oli tullut suurkaupunkiin.

Ville ja Heli tutustuivat NPRZ:n 20 vuotta kestävään hankkeeseen, jossa huonomaineisen kaupunginosan eri tahot ovat sitoutuneet kehittämään aluetta kokonaisvaltaisesti kohti kaikkien kaupunkien keskiarvoja. Illallista nautimme Hotspot Hutspotissa. Siellä vietimme kahden minuutin hiljaisen hetken sodassa kuolleiden muistolle. Ravintolassa, puutarhassa ja hotellissa työskentelee ja kehittää itseään suuri joukko vapaaehtoisia, myös lapsia. Lapset tekevät työtä koulun jälkeen. Kaikenikäiset voivat liittyä joukkoon, tehdä terveellistä ruokaa yhdessä. Kun yksi tytöistä varasti ruokaa äidilleen, hänen kanssaan käytiin keskustelu, ettei tilanne toistuisi. Tyttö sai kuitenkin mukaansa boxin ruokaa. Oli ilo seurata reipasta poikaa, joka teki miesten kanssa ahkerasti työtä sen sijaan että olisi kadulla.

Niin jäi taakse Erasmus Rotterdamilaisen kaupunki, jonka periaatteena on tehdä ensin ja ajatella sitten. Erasmus otteli aktiivisesti uskonpuhdistaja Martti Lutherin kanssa 1500-luvulla. Rotterdamin oma poika on antanut nimensä EU:n Erasmus-hankkeille.

Mikko Kinnunen

mikko.kinnunen@rkropisto.fi