Tilastotieteilijä Pekka Myrskylä oli töissä Tilastokeskuksessa. Siellä esitettiin erilaisia lukuja syrjäytyneiden nuorten määrästä. Luvut vaihtelivat muutamasta kymmenestä tuhannesta sataan tuhanteen. – Ehdotin, että kannattaa laskea kunnolla ne luvut, Myrskylä kertoo. Hän sai sen tehtäväkseen ja taakseen arvovaltaisen työryhmän, jossa muun muassa Työministeriö ja Opetusministeriö olivat mukana.

Syrjään jäänyt vai NEET-nuori

Syrjään jääneiden nuorten määräksi laskettiin noin 50 000. Luku kattoi miljoonasta 15–29-vuotiaasta nuoresta ne, jotka eivät opiskelleet tai joilla ei jo ollut tutkintoa. Siitä vähennettiin myös työlliset, vammaiset nuoret ja asevelvolliset. – Se ajattelutapa hyväksyttiin hyvin laajasti.

OECD-maissa käytetään myös NEET-nuorten käsitettä, johon lasketaan mukaan tutkinnon suorittaneet työttömät nuoret. – Erilainen käsittely johtuu siitä, että esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Espanjassa ei ole käytettävissä niin isoja rekisteritietoja. Niissä maissa syrjäytymistä koskevat tutkimukset perustuvat haastatteluihin. Se on iso haaste.

Pohjoismaissa tiedetään, ketkä nuorista ovat töissä, opiskelevat tai ovat suorittaneet tutkinnon. Myrskylän mukaan hänen käyttämäänsä määritelmää vaikeuttaa kuitenkin se, että aikaisemmin muualla suoritetuista tutkinnoista ei Suomessakaan ole tietoa. Se vääristää lukua syrjään jääneistä nuorista. – Se on häpeä Suomen systeemille. Aiemmin suoritettu tutkinto pitäisi kartoittaa maahanmuuttoilmoituksessa.

Syrjään jäämisen syitä

– Syrjään jäämisen syitä en pysty tiedolla todistamaan. On joitakin ihan varmoja syitä, Myrskylä pohtii. Moni syrjään jäänyt nuori on joutunut aiemmin huostaanotetuksi ja kasvanut sijaisperheessä. Huostaanotetuista nuorista alle puolet opiskelee peruskoulun jälkeen. Heistä 5 000 on asunnottomia. – Vaikea silloin on hakea opiskelupaikkaa, jos ei ole paikkaa, minne posti tulisi.

Myös yksinäisyys on iso tekijä. Syrjään jääneistä huomattava osa, 36 prosenttia on yksin eläviä. Lähes puolella heistä ei ole minkäänlaista lähitukea. – Miehillä riski jäädä syrjään alenee alle puoleen, jos hän löytää kumppanin. Naisilla samaa vaikutusta ei ole.

Jos nuori saa lapsen, syrjään jäämisen riski putoaa edelleen. – Ehkä siinä tulee jokin vastuun ottamisen herääminen. Että on vastuussa muustakin kuin itsestään ja tietokonepelaamisestaan, Myrskylä pohtii.

Nuorisotakuuta Myrskylä ei varsinaisesti kiittele. Se on hänestä hyvä yritys, mutta jää puolitiehen, sillä aloitteenteko sen toteutumisesta jää nuorelle itselleen. – Jos on koko peruskoulun alistettu, kolhittu ja lytätty, ei nuoren ole helppo mennä työkkärin ovelle pyytämään apua.

Myrskylä ehdotti opintovelvollisuuden pidentämistä 16-vuotiaaksi, mutta ehdotus ei mennyt läpi, ainakaan vielä. Ehdotus pohjautui siihen tosiasiaan, että noin 10 000 nuorta ei jatka peruskoulua seuraavana lukuvuotena mihinkään oppilaitokseen. 60 prosenttia heistä ei mene opiskelemaan enää koskaan.

Keskustelemme köyhyydestä, huonoista oloista, hajonneista perheistä ja kiusaamisesta. Myrskylän mukaan oppivelvollisuuden jatkamista vastustettiin ennen kaikkea valinnanvapauden säilyttämisen perusteella. – Osa ei osaa valita. Monista syrjään jääneistä ei kukaan ole ollut koskaan kiinnostunut.

Kuva: Tim Marshall/ Unsplash

– Jokainen kuvittelee, että toiset on samanlaisia kuin minä itse. Todellinen hätä on aikamoinen. Jos äiti on koko viikonlopun ollut humalassa, se on semmosta, mitä kukaan ei kerro eikä näe. Lapsi ponnistelee yksikseen. Se on hirveetä.

Ihmiselle ei lasketa hintaa

Suomella ei ole varaa syrjään jääneiden menettämiseen. Se on kallista. – En mielelläni laske sellaista summaa. Joku hoopo on laskenut niitä lukuja. Joku summa on 1,8 miljoonaa.

– Jos poika jää peruskoulun varaan, hän tekee keskimäärin 23–24 vuotta työtä. Loppuaika on tukien varassa. Se voi olla 20 vuotta tuilla.

Työkyvyttömyyseläkeläisiä on Suomessa 250 000. Se on viisinkertainen määrä syrjään jääneisiin verrattua. Eihän heidänkään hintaansa lasketa.

Kohti omaa juttua

Myrskylä pitää kaikkein tärkeimpänä syrjään jäämisen ennaltaehkäisijänä peruskoulun ja jatko-opintojen välisen sillan vahvistamista. Viranomaisella pitäisi olla tulokseen asti vastuu siitä, ettei kukaan putoa koulujen väliin.

Toinen keskeinen tekijä ovat poikien keskeytykset ammattikouluista. Ne pitää saada vähenemään. Tällä hetkellä joka viides ammattikoulun aloittanut poika keskeyttää sen. – Kouluun pitäisi saada enemmän viihtyvyyttä ja kiinnostavuutta, jopa rahaa opiskelijoille, että opiskelu tulisi tärkeämmäksi.

Kolmantena tekijänä Myrskylä nostaa esiin maahanmuuttajataustaisten nuorten sisäänpääsyn suomalaiseen koulujärjestelmään. – Nykyinen kielikoe tuntuu aika rajulta. Siltaa yhteiskuntaan pitää keventää ja parantaa. Tässäkin pitää ottaa vastuu positiivisessa mielessä. Että täällä on tosi hyvä kokki, mihin hänet saatais töihin!

Kuva: Jason Thomas/ Unsplash

– Syrjään jääneitä on tarpeeksi latistettu. Jos joku auttaa löytämään oman jutun, niin se on ensiarvoisen tärkeää. Hyvien perheiden lapsia koulu tukee. Ehkä jonkun lapsen piirustus- tai käsityötaitoa ei ole kukaan koskaan kehunut.

Kysyn, voisiko haaste.io:n kaltaisesta ratkaisusta olla apua. – Uskon tohon, Myrskylä vastaa.

Vilja Paavola

vilja.paavola@gmail.com